Kitaristi-laulaja Tommy Victorin luotsaama kulttitrio on päätynyt jollain laskuopilla kymmenenteen albumiinsa, ja urbaani groove metal on edelleen homman nimi. Prong oli 1990-luvulla läpimurron kynnyksellä, juuri siinä Panteran ja Machine Headin takana mutta ei kuitenkaan ihan. Lopulta levy-yhtiöltä tuli kenkää ja bändi painui vuosiksi unohduksiin.
Prong on tietenkin uudella vuosituhannella palannut, kiertää ahnaasti ja julkaisee tiukalla tahdilla. No Absolutes on suurin piirtein sellainen albumi kuin 50-vuotiailta metallisteilta odottaakin: teknisesti hienosti mutta akateemisesti toteutettu, ammattitaitoinen mutta ei kovinkaan innostunut ja raskas mutta ei raastava. Victorin riffikynä on tutusti nykivässä ja mahtavasti edelleen groovaavassa terässä, ja puoliballadi Do Nothing venyttelee Prongin ilmaisua kohti melodisempaa. Se on itse asiassa albumin piristävin kappale, ja noussee yhdeksi vuoden parhaista rockesityksistä.
Hirmuisesta kiertueaikataulusta päätellen No Absolutes naksauttelee jälleen yleisön sormia ja niskoja ympäri maailmaa. Hattu nousee Tommy Victorille, muttei enää välttämättä uuden musiikkinsa takia.
