Bad Religionin nopeiden, melodisten ja kärkevän informatiivisten punk-rallien ja yhtyeen laulajan Greg Graffinin folkrock-kantaisten soololevyjen välinen kynnys on matalampi kuin äkkiseltään luulisi. Kerronnan selkeys ja tarttuvat melodiat yhdistyvät Graffinin tunnistettavassa laulutyylissä, skulasivatpa takana sähköiset räyhäkitarat tai jolkottelevat bluegrass-kielisoittimet. Millportin valtti on se, että hallitusti rock-maustettu perinnemusa työstetään tosimielellä, eikä renttuilla cowpunk-hengessä tai väännetä Hayseed Dixien kaltaista parodista nurmivasarointia. Tätä voi kuunnella röhöttämättä tai tirskumatta.
Millportin metamorfoosissa renkipoikina heiluvat Social Distortionin neljä myötähiihtäjää sekä ehta old-timer David Bragger olennaisten viulun, banjon ja mandoliinin mestarina. Kymmenestä tarinasta vain yksi on lainakappale, Norman Blaken pureva kuvaus salamurhatun Lincolnin ruumisjunasta. Graffinin omissa aiheissa vanha maailma on läsnä nykypolven elämässä, kehityksen tieltä murenevina mielikuvina. Melodiat ovat vahvoja ja toimivia, mutta hiukan liiankin urautuneita tyylilajiinsa ja soundimaailmaansa. Elämyksessä ei oikeastaan ole muuta uniikkia kuin tietoisuus Graffinin ja muun punkkarikaartin rinnakkaisista rooleista myös modernin voimarockin airuina.