THE RADIO DEPT.: Pet Grief

Arvio julkaistu Soundissa 05/2006.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Kriitikot ovat hulluina ruotsalaiseen The Radio Dept. -yhtyeeseen. Kolmikon kotimaassa rocktoimittajat äänestivät Lesser Matters -esikoisen (2003) peräti 2000-luvun parhaaksi albumiksi tähän asti. NME:n kirjoittajatkin nostivat sen julkaisuvuotensa kymmenen parhaan kiekon joukkoon.

Arvio

THE RADIO DEPT.
Pet Grief
Labrador

Kriitikot ovat hulluina ruotsalaiseen The Radio Dept. -yhtyeeseen. Kolmikon kotimaassa rocktoimittajat äänestivät Lesser Matters -esikoisen (2003) peräti 2000-luvun parhaaksi albumiksi tähän asti. NME:n kirjoittajatkin nostivat sen julkaisuvuotensa kymmenen parhaan kiekon joukkoon.

Lesser Mattersin tyyli oli aika helposti lokeroitavissa. Kun mainitsi My Bloody Valentinen sekä Slowdiven nimet ja heitti jatkeeksi The Jesus And Mary Chainin Psychocandy -debyytin, oli tontti tukevasti paalutettu. Malmön miehet eivät kuitenkaan alennu vain yhdeksi tiheää feedbackia ja raukeaa tunnelmaa rakastavista kierrättäjistä. Toisella levyllä heidän vaikutelistaansa voi lisätä ainakin The Curen Disintegration -albumin kuulaan kitarasoundin ja Pet Shop Boysin ihanan surumielisyyden.

Kuten esikoisen, myös Pet Griefin pääosassa on yhtaikaa eskapistinen ja arkinen atmosfääri. Levyn soundi ympäröi kuin lämmin kylpy eikä sen soidessa tee mieli ajatella mitään muuta. Musiikki toimii rauhoittavien lääkkeiden tai rentoutuskasetin tavoin – niin ainakin luulen. Äärimmäisen luontevan tunnelman uskon selittyvän sillä, että vähä-eleinen levy on makuuhuonestudiossa funtsittu ja äänitetty.

Johan Duncanson, Martin Larson ja Daniel Tjäder eivät siis ole tehneet samaa levyä kahteen kertaan. Tällä kertaa kuivasti napsuvat konerytmit kohoavat lähelle pintaa, kitarat päästetään kiertämään vain harvoin ja levyn kappaleet kietoutuvat toisiinsa tiukasti kiinni. Alati alakuloinen Pet Grief ei kosiskele, vaan luottaa vaatimattomaan mutta virheettömään charmiinsa.

Lisää luettavaa