Valtavien tulipatsaiden pyyhkäistessä kohti tummaa iltaa Les Arenas De Nimes’in amfiteatterissa nykyajan gladiaattorit nytkyttävät robottimaista musiikkiaan. Liekit, savuefektit ja valomeri tottelevat isäntiään millintarkasti.
Saksalaisten show’ta täydennetään leluilla, joista Batmankin olisi ylpeä: liekinheittimiä päähän asennettuina, jousipyssyn ja jalkajousen muodossa, roihuavia mikkistandejä ja futuristisia harmonikkoja. Pommeja, sähikäisiä ja pata, jossa keitellään kosketinsoittaja Flake Lorenzia. Till Lindemann ei sano sanaakaan biisien välissä. Rammsteinilla on planeetan komein show, joka nostaa kylmänä hakkaavan musiikin tehon hurjaksi.
Kuivan asialliset haastattelut, saksaksi tietenkin, sopivat teemaan. Puhe on musiikista, sillä sisustusideoista ja perhesuhteista ei herroilta kysellä. Lyhyet keikkavilaukset Lontoosta, Tokiosta ja Moskovasta kertovat, että marssimusiikki ja tulenlieskat villitsevät ihmisiä ympäri maailmaa. Saksalaisesta sotilaallisesta täsmällisyydestä tehdään ylivertaista parodiaa.
