Spinefarmille kiinnitetyn ja ensimmäistä ”oikeaa” levyään valmistelevan Rangerin kokoelmajulkaisu sisältää yhtyeen kaikki viralliset sinkku- ja ep-julkaisut sekä demot. Meininki on musiikin lisäksi hyvin thrash: bändin itsensä kynäilemä levynkansiteksti on sanalla sanoen monitulkintainen, jäsenten lukumäärä vaihtelee taka- ja sisäkansissa kuin myös nauhoitusten tekninen taso, häilyviä kitaravireitä myöten. Ja onhan jo ajatuksenakin melko hersyvä julkaista kokoelma ennen ensimmäistäkään kokopitkää.
Toiseen kotimaiseen tuoreeseen thrash-yhtyeeseen Lost Societyyn verrattuna Ranger on kulmikkaampi ja vaikeammin markkinoitava, mutta jotenkin katu-uskottavampi. Molemmille on paikkansa suomalaisen raskaan musiikin kentässä, toivottavasti Ranger ei jää kilpailussa kaupallisesti pahasti jalkoihin.
Rangerin ilmaisussa kuuluu erityisesti vanha Anthrax (siis Fistful Of Metal, kaikki siitä eteenpäin oli kaupallista kuraa), ripaus Reign In Bloodin aikaista Slayeria sekä Judas Priestiä, joka tosin voisi vain unelmoida näin vimmaisesta ylöspanosta. Turbin-nimellä aloittaneen yhtyeen solisti Dimi muistuttaa hymyilyttävän paljon Neil Turbinia, tuota Anthraxin ensimmäistä levyttänyttä laulajaa. Mitään uutta ja innovoivaa Ranger ei pöytään lyö, mikä ei sinänsä estä heidän musiikistaan nauttimista. Fanaatikoille tämä toiminee kuin nyrkki ilmassa − tai silmässä.
Rangerin kannattajalle Skull Splitting Metal on välttämätön hankinta, muille mielenkiintoinen mutta paikoin hankalasti kuunneltava erikoisuus. Alla oleva arvosana onkin enemmän bändille, ei niinkään tälle julkaisulle. Biisien osittain epätyydyttävän tuotannon ja kuriositeettiarvon alta kurkistaa pistämättömän energinen yhtye, jonka thrash on perinteikästä, ironiaa ja kaikenlaisia post-liitteitä kaihtavaa. Odotan innolla kokopitkää ja toivon, että Rangerin kahlitsematonta ja rosoista olemusta ei ole siistitty.
