REGINA: Soita mulle

Arvio julkaistu Soundissa 8/2011.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Reginan yhteydessä on liki alusta asti puhuttu suuremman läpimurron mahdollisuudesta. Sellaista ei kuitenkaan ole tapahtunut. Ehkä yhtye on liian tyylikäs suomalaisille.

Arvio

REGINA
Soita mulle
Johanna Kustannus

Reginan yhteydessä on liki alusta asti puhuttu suuremman läpimurron mahdollisuudesta. Sellaista ei kuitenkaan ole tapahtunut. Ehkä yhtye on liian tyylikäs suomalaisille.

Reginan musiikki on kehittynyt luonnollisesti. Laulaja Iisa Pykärin ja tuottaja Mikko Pykärin kotiäänityksistä päästiin Puutarhatrilogia-levyllä (2009) hyvin kauas. Kyseisen albumin hienostunut ja paikoin hankalakin elektropop herätti pientä kiinnostusta myös ulkomailla ja oli esimerkki siitä, että hyvä musiikki leviää myös 2000-luvulla omia teitään, markkinavoimista piittaamatta.

Neljännellä albumillaan Regina korvaa ohjelmoinnit kolisevilla rummuilla, lonksuvalla bassolla ja särisevillä sähkökitaroilla. Jos Pitchforkin kaltaisten sivustojen näkemykseen on luottaminen, käännös on kutakuinkin niin muodikas kuin mahdollista. 1990-luvun alussa itseään juhlineen shoegazing-skenen levyt ovat nousseet arvoon arvaamattomaan ja vaikuttavat moniin marginaalissa musiikkia tekeviin nuoriin ympäri maailman.

Suomessa shoegazing-bändien – Ride, Slowdive ja niin edelleen – diggailu jäi suunnilleen parin kaveripiirin jutuksi. Helsinkiläinen Wilma-yhtye teki parhaansa uudenlaisen soundin popularisoinnissa ja sen parhaat levytykset kuulostavat yhä varsin viehkeiltä. Kuulemma niitä jopa kysellään käytettyjen levyjen kaupoista.

Entä mitä tällä on tekemistä Reginan kanssa? Sitä, että esimerkiksi söpöä Jos et sä soita -singleä ei voi verrata oikeastaan minkään muun suomalaisen bändin kuin Wilman tuotantoon. Se ei ole moite, vaan kertoo jotain suomalaisesta musiikkikulttuurista.

Soita mulle -levyn ääripäinä soivat Haluan sinut -kappaleen kaltaiset melkein rockaavat raidat ja vaikkapa Lepään aalloilla -biisin kelluvampi tunnelma. Menneeseen musiikin liittää lähinnä Iisa Pykärin kujertava ääni. Luultavasti Mikko Pykäri saa nykyisin toteuttaa kasaripopfantasiansa Shine 2009 -projektin parissa.

Aiemmin Reginan musiikkiin ovat olennaisesti kuuluneet tekstit, joissa on toisinaan höpsöjä käänteitä. Nyt Iisa Pykärin sanoitukset kieputtavat aika tavanomaisia ihmissuhdejuttuja. Niistä ei ole elämänohjeiksi, mutta ne sopivat tosi hyvin musiikin tunnelmaan.

Nopeasti ja spontaanisti syntynyt Soita mulle on napakka, ihanteellisen mittainen indiepoplevy. Selkeään popmuottiin puristetun musiikin soundi tuntuu paikoin hieman liian siistiltä. Tuskin ne hipstereiksi kutsutut lähtisivät karkuun, vaikka Regina yltyisi irrottelemaan.

Tähän asti Regina on kuulostanut studioprojektilta, mutta Soita mulle -levyä kuunnellessa voi kuvitella mielessään oikean bändin. Nähtäväksi jää, miten Pykärin pariskunta ja rumpali Mikko Rissanen saavat uudet kappaleet toimimaan lavalla.

Lisää luettavaa