THE REVEREND HORTON HEAT: Spend A Night In The Box

Arvio julkaistu Soundissa 09/2000.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
Kitaristi Jim Heathin luotsaama Reverend Horton Heat on hehkuttanut rockabillyn ja punk-rockin katkuista kapina-aatettaan jo reilun kymmenen vuoden ajan.

Arvio

THE REVEREND HORTON HEAT
Spend A Night In The Box
Time Bomb

Kitaristi Jim Heathin luotsaama Reverend Horton Heat on hehkuttanut rockabillyn ja punk-rockin katkuista kapina-aatettaan jo reilun kymmenen vuoden ajan. Trion kuvia kumartamaton retku-roots-rock on hankkinut yhtyeelle poikkeuksellisen laajapohjaista kannatusta, rovasti Heatin puhe menee varsinkin Yhdysvalloissa jakeluun niin rasvisten kuin punkahtavammankin väestönosan keskuudessa.
Spend A Night In The Box on kolmikon levyistä järjestyksessä kuudes ja tähänastisen tuotannon perinteikkäin tuotos. Butthole Surfers -kitaristinakin vaikuttava tuottaja Paul Leary on vääntänyt Horton Heatille konstailemattomat perinnesoundit. Tähän kun yhdistetään yllättävänkin kliseinen sävel- ja sanapolitiikka seuraa se, että bändi alkaa uida todella lähellä jenkki-rockabillyn valtavirtaa _ esimerkiksi Stray Catsin kaltainen puhkikaluttu tapaus hiipii mieleen albumin tavanomaisimpien raitojen kohdalla. Toki parhaitten amerikkalaisten perinneyhtyeiden ansiotkin kuuluvat levyllä: yhtyesoitto on armotonta ja Jimmy Heathin kitarointi polttaa karstat mennessään.
Omassa kuuntelussani parhaitten esiin nousevat kappaleet, joissa Reverend Horton Heatin perusvarman väkerryksen lisäksi on jotakin sävellyksellistä ideaa. Kohtalokkailla mollimelodioilla operoivat It Hurts Your Daddy Bad ja Unlucky In Love antavat vihiä The Reverend Horton Heatin popahtavammasta tai iskelmällisemmästä potentiaalista. Tämä voisi olla yksi mahdollinen liikesuunta jo asemansa vakiinnuttaneelle triolle, jos se ei aio palata rujompaan ilmaisuun. Spend A Night In The Box jättää country- ja väkinäisine muka-swing-vaikutteineen vähän vaisun jälkimaun. 

Lisää luettavaa