Rihannassa ja Grace Jonesissa on aina ollut jotain samaa. Molemmat ovat Karibialta. Molemmat ovat oman kohtalonsa herroja, vaikka Jonesin kohdalla se oli aina hiukan selvempää – ulkoisesti. Rihannaa olisi jossain vaiheessa voinut luulla tuotteeksi. Toisaalta, ehkä Jonesiakin uran alussa luultiin vain laulavaksi malliksi. Toisin kävi.
ANTI on rohkea ja varmasti monen fanin kärsivällisyyttä koetteleva, liitoksissaan natiseva ja aika abstrakti levy, jolla Rihanna tuntuu pyrkivän välillä pakoon itseään. Woo on levyn oudoin sotku ja sillä Rihanna pakenee jopa omaa ääntään. Biisinä se vie maailman arvokkaimman brändipuhehenkilön kauimmaksi sellaisesta soundista jolla myydään yhtään mitään. Se on paljon sanottu, sillä koko levy nojaa aika synkkään ja laahaavaan yleissoundiin. ANTI on yllättävän painostava. Tätä korostavat valoisammat raidat Tame Impala -laina Never Ending ja perinteistä soulia mallintava Love On The Brain.
ANTI on levy, jonka vain supertähteyttä poteva supertähti olisi voinut tehdä. Rihannaa ei kiinnosta kiinnostutko, koska hän tietää että sun on vähän niinku pakko. Komea.