Kesällä Kaisaniemessä Black Sabbathin jäähyväisrundia lämppäävä kalifornialainen bluesrock-yhtye Rival Sons on venynyt jo uransa viidenteen tuotokseen Hollow Bones. Ainakin aiemmin bändillä on ollut kuulemma tapana tulla studioon ilman mitään valmista matskua ja panna silti koko levy purkkiin intensiivisesti parissa viikossa.
Kaikki laulut ovat hyviä, dynaamisia, tenhoavia ja persettä ketkuttavia jorausbiisejä, vaikka pari slovariakin mahtuu mukaan. Bändi kasaa ajattomat jytärockesityksensä tavallaan rock-kaanonin peruspalikoista sekä ydinmehusta, ja kappaleissa on haikuja tai muistumia klassikkobiiseistä, mutta mitään ei kuitenkaan kähvelletty suoraan. Suosikkini ovat svengaavat Thundering Voices ja Pretty Face. Lyriikat eivät ole syvällisiä, vaan genren mukaista rockdiibadaabaa.
Mielenkiintoista happoriffittelyä sekä makoisia skittasoundeja löytyy runsaasti. Kitaristi Scott Holiday on varsinainen ässä keihäänsä varressa. Loistava rumpali Michael Miley soittaa rennon tiukasti. Erinomaisesti kiekuva laulajakukko Jay Buchanan on kuin Robert Plantin ja Jack Whiten yhteinen äpärälapsi. Mainio sävykäs levy ja raa’an alkuvoimainen bändi.
