ROBERT PLANT: Band Of Joy

Arvio julkaistu Soundissa 10/2010.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Rock-artistin on tunnetusti äärimmäisen vaikea vanheta arvokkaasti muuttumatta taiteellisesti tyhjänpäiväiseksi nostalgialingoksi. Robert Plant on superraskaansarjan legendaksi onnistunut uusiutumaan erinomaisesti.

Arvio

ROBERT PLANT
Band Of Joy
Universal

Rock-artistin on tunnetusti äärimmäisen vaikea vanheta arvokkaasti muuttumatta taiteellisesti tyhjänpäiväiseksi nostalgialingoksi. Robert Plant on superraskaansarjan legendaksi onnistunut uusiutumaan erinomaisesti. Vaikka Band Of Joy ei ole yhtä huikea kokonaisuus kuin Alison Kraussin kanssa toteutettu Raising Sand pari vuotta sitten, on Plantin nuoruusvuosiin otsikossaan viittaava albumi todella toimiva juurirockpaketti. Entisen Zeppelin-laulajan aisaparina on toiminut monessa kastikkeessa marinoitu muusikko-tuottaja Buddy Miller.

Los Lobos -yhtyeeltä lainatusta Angel Dance -avauksesta alkaen syntyy voimakas tunne siitä, että tällä kertaa on lähdetty rakentamaan kaarta nimenomaan Plantin hienosti kypsyneen laulun ja verevästi soivien kitaroiden ympärille. Paikoitellen tyylikkäästi folkin, bluesin ja countryn maisemissa liikuskeleva huippuammattilaisten kopla saa aikaiseksi ainoastaan perusturvallista perusleipää.

Band Of Joylta löytyy myös tähtihetkiä. Townes Van Zandtilta plokattu Harm’s Swift Way soi ihailtavalla rentoudella ja aavemainen gospel Satan Your Kingdom Must Come Down on mestarismiesten puuhaa alusta loppuun. Erityisesti Robert Plantin laulullinen pelisilmä ja vaisto on loistava. Juuri näin tämä laulu pitää laulaa tässä ja nyt.

Lisää luettavaa