RON SEXSMITH: Cobblestone Runaway

Arvio julkaistu Soundissa 10/2002.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Ronald Eldon Sexsmithin sävelkynässä ei muste ole päässyt kuivumaan, sillä pienimuotoisen kauniit melodiakuviot kulkevat hienon, persoonallisen äänen kantamina yhtä soljuvasti ja vetoavasti kuin aina aiemminkin.

Arvio

RON SEXSMITH
Cobblestone Runaway
V2

Ronald Eldon Sexsmithin sävelkynässä ei muste ole päässyt kuivumaan, sillä pienimuotoisen kauniit melodiakuviot kulkevat hienon, persoonallisen äänen kantamina yhtä soljuvasti ja vetoavasti kuin aina aiemminkin. Hienoa huomata Cobblestone Runwayn julkaistun myös Suomessa, sillä varhaisempia levytyksiä on jo vaikea löytää ja edellinen kiekko jäi meillä kokonaan ilman levitystä. Uudet laulut ovat kauttaaltaan yhtä tuoreita ja herkkiä teoksia kuin monet vaivihkaa vietelleen nimilevyn Ron Sexsmith (1995) aikaan, joten kuuntelun voi hyvin aloittaa tästäkin. Tietää ainakin, mitä on mahdollisesti menettänyt neljän hienon levyn mitalta (jos varhaisdebyyttiä ei lasketa).

Pienimuotoinen taustabändi myötäilee rauhallisesti Ronin hennolta vaikuttavan, mutta salakavalalla tavalla hallitsevan lauluäänen polveilua. Hän kertoo tarinansa suoraan sydämestä, mikä kaikuu lyriikan viipyilevissä tavuissa ja harkituissa melodisissa suloissa. Hauska rekisteröidä joukosta pieniä viitteitä esimerkiksi Walk On The Wild Siden tai Killing Me Softlyn suuntaan. Vanhaksi laulujen ehdoilla toimivia sovituksia värittää usein jonkin yksittäisen soittimen (vocoder, jouset, rumpusudit, efektikitara tai vaikkapa kuoro) korostus. Välillä Ron jättäytyy äänikuvaan itsekseen pianon tai kitaran kanssa, mikäli sellainen sattuu istumaan erityisen hyvin tulkintaan. 

Lisää luettavaa