Joillakin on sana hallussaan, toisilla, kuten Ron Sexsmithillä, vielä sävelkin. Kun mies julkaisee noin tusinasta uudesta sävelmästä koostuvan albumin, kuulija tietää saavansa laulaja-lauluntekijägenren laatuvaatimukset täyttävän paketin, joka ei ole mitenkään sidoksissa ajan trendeihin, vaan jossa on välitöntä ja viehättävää nostalgiaa.
Niin tälläkin kertaa, vaikkakin seksiseppä tuntuukin nyt takoneen alasintaan ainakin jossakin määrin rutiinimaisin ottein. Asiaa on vaikea osoittaa sormella, sillä heti kun on uskottelevinaan itselleen, että uusista biiseistä tulee tuttu olo, muistaa että tietty ”tuttuus” on alusta alkaen kuulunut olennaisena osana Sexsmithin musiikkiin. Ikään kuin mies hallitsisi aikaa ja nuottiviivastoa ja liikkuisi tyylilajien ulkopuolella.
Sexsmith ei ole maailman ainoa artisti, joka kloonaa itseään, eikä hänen tapauksessaan asiasta numeron tekeminen tunnu kovin mielekkäältä, varsinkaan kun biisilistasta ei nouse esiin selviä joukosta poikkeavia b-luokan tekeleitä. Todettakoon siis, että Time Being täyttää peruskriteerit, jotka kanadalaisen levyihin on totuttu yhdistämään, mutta välillä mielessä käy puolikiusallinen ajatus artistin itsensä nurkkaan maalaamisesta. Hyvä silti näinkin, sillä uusi Sexsmith-levy piristää mitä tahansa vuodenaikaa.
