Helsinkiläisen debytantin itsevarman röyhkeä, komealta soundaava ja huolellisesti rakennettu indierock – paino ehdottomasti sanalla rock – svengaa ja jyrää nykypäivän tuhnupunkin, pikkunätteilyn, elektrofiilistelyn ja kenkiintuijottelun vastakohtana. OK Cultin paikoin gootahtavan tummissa hetkissä, dekadentissa kolkkoudessa ja älykköfiiliksessä on selkeää hengenheimolaisuutta Shadowplayhin, mutta yleissävyssä on myös jotain virkistävän ysäriä. Ainakaan bändissä ei ole mitään erityisesti tähän hetkeen sidottua, missä ei pitäisi tietenkään olla mitään pahaa.
Yhtyeen suurin valtti on Joonaksen eläytyvä, tarpeen tullen häpeilemättömän lesosti voihkiva tai kohtalokkaasti kähisevä laulutyyli, joka nivoo sopivan erityyliset kappaleet yhteen. Yhtä suurella pensselillä ja roiskeita varomatta vetelee koko bändi.
Muutamasta aivan ykkösluokan raidasta (Watch What You Do, Black Mambo, Break Loose) ja muutoinkin helposti keskitason yllä liikkuvasta suorituksesta huolimatta innostun vielä tässä vaiheessa enemmän bändistä kuin albumista kokonaisuutena. Harvinaisen omailmeinen ja vahva tuttavuus yhtä kaikki.