Se syvenee syksyllä (2010) oli virkistävä tapaus, mutta silti lopulta aika perinteinen räppilevy. Se antoi kuitenkin luvan toivoa suuria tältä projektilta. Erectuksella bändi lunastaa näitä odotuksia.
Levyltä ei löydy yhtään perinteiseen hiphop-karsinaan menevää biittiä. Erectus onnistuu olemaan jokseenkin genretön levy, joka usein yhden biisin aikana repii vaikutteensa eri puolilta elektronisen musiikin kenttää, elektropumppauksesta lähes takavuosien illbientin mieleen tuoviin ääniaaltoihin. Ja täydellisesti kokonaisuuteen sopivana outolintuna on soulahtavasti rockaava Elvis sanoo ei.
Lyriikka on yhä synkkää, mutta aika hirtehisen hauskaakin. Mä haluun kuolla ennen Bonoo on aika hieno suoritus. Karmina burana saa jo kaikessa ilkeydessään melkein nauramaan ääneen, viimeistään ”lololo-ooämgee”-kertsiin tultaessa. Ja levyn paras yksittäinen heitto lienee: ”Räppi on vain kuukautiskateutta.”
Voi olla, että joillekin headeille tulee ikävä sitä perinteisempää linjaa, mutta minusta Rugerit ovat onnistuneet siirtämään itsensä uudelle, omalle alueelleen.
