Pyhimyksen, Paperi T:n ja Tommishockin muodostama Ruger Hauer otti heti debyytillään (Se syvenee syksyllä, 2010) suomiräpin kentän vakuuttavasti haltuun. Yhtyeen terävät ja yhteiskunnallisesti herättelevät lyriikat löysivät kaikupohjaa myös perinteisen kuulijakunnan ulkopuolelta, varsinkin kun myös tekstien taustat olivat enemmän kuin hyvässä kunnossa. Tätä linjaa osuvasti täydensi viimevuotinen kakkoslevy Erectus, joka haastavuudessaan ja lievässä epätasaisuudessaan jäi kuitenkin omissa kirjoissani esikoista etäisemmäksi.
Ukraina on Rugerin matkan kolmas etappi ja ainakin pintapuolisesti sairain. Kolmikon maailmankuva tuntuu ensimmäisten kuuntelukertojen perusteella lähes musertavan lohduttomalta, mutta mitä syvemmälle levyyn kaivautuu sitä paremmin Rugerin ”kieli poskessa”-mentaliteetti avautuu. Kaikkea ei voi eikä pidäkään ottaa kirjaimellisesti ja tätä teesiä Ukraina toteuttaa varsin osuvasti. Ainoastaan levyn loppuun ympätty mantra (”Kun tää biisi loppuu, mä tapan sut”) tuntuu tässä suhteessa turhalta päälle liimaamiselta.
Ukraina on vastakohtien maa. Entiset neuvostoajan haamut ovat sekoittuneet länsimaalaiseen ajatusmaailmaan ristiriitoja uhmaten ja lopputuloksena on syntynyt hybridivaltio, joka on täysin omannäköisensä. Aivan kuten Ruger Hauer on yhtyeenä.
