RUSH: Rush In Rio

Kikkailubändin mainetta tuoreimmilla studioalbumeillaan niskastaan karistellut Rush rikkoo Rush in Rion myötä yhden pyhimmistä sykleistään. Kuten kaikki yhtyeen uraa seuranneet tietävät, on trio hamalta 1970-luvulta lähtien tavannut julkaista aina ensin neljä studiolevyä ja sitten konserttitallenteen.

Nyt tuoreimman livekiekon jälkeen on kuitenkin ehtinyt ilmestyä vasta yksi studioalbumi, ja niinpä rumpali/tekstittäjä Neil Peart selitteleekin kansiteksteissä, miten Rush in Rio -tripla syntyi dvd-kuvausten sivutuotteena. Tosin täytyy muistaa, että hidastuneen julkaisutahdin myötä on Different Stages/Live -setistäkin kulunut kohta viisi vuotta. Ja niin ikään kannattaa palauttaa mieliin, että Rush lienee rockin historian bootlegatuimpia bändejä. Kenties yhtye siis vain haluaa vihdoin varmistella itselleen leveämpää siivua myös tästä kakusta.

Rush in Rio lähtee mallikkaasti liikkeelle aina voimakkaan Tom Sawyerin myötä ottaakseen seuraavaksi niskalenkin parista 1980-luvun vältellyn "syntikkakauden" biisistä, eli Distant Early Warningista ja New World Manistä. Ja tässä tuleekin heti selkeä taiteellinen peruste uudelle konserttipaketille: Rush on suhtautunut lähes kaikkiin Signals-Grace Under Pressure-Power Windows-Hold Your Fire -kvartetin biiseihin koko 1990-luvun ajan kuin ruttoon, mutta päättänyt nyt siis palauttaa niitä rohkeasti ohjelmistoon. Eikä suotta. Ajan hammas on syönyt originaalitallenteiden tenhoa, mutta hivenen päivitetyillä soundeilla ja sovituksilla kappaleiden syvin olemus siirtyy 2000-luvulle. Puhumattakaan sanomasta, eli kylmän sodan ja asevarustelun inspiroimista teksteistä, jotka ovat taas ajankohtaisia.

Näiden yllätysten ohella on ilahduttavaa huomata, että Neil Peart, basisti /laulaja Geddy Lee ja kitaristi Alex Lifeson ovat kaivaneet arkistoistaan muutamia muitakin ei-niin-tavallisia raitoja. Noin 40 000 -päinen brasilialaisyleisö huutaa ekstaattisena, kun troikka ampuu ilmoille La Villa Strangiaton sekä – uskokaa tai älkää – By-Tor and the Snow Dogin. Vanhojen helmien joukosta erottuvat myös vuonna 1976 alunperin ilmestynyt 2112-eepos sekä aliarvostetun Permanent Wavesin (1980) päättävä maaginen Natural Science. Mutta näiden palojen uutisarvo on sikäli heikko, että niistä löytyy kelpo luennat Different Stages/Live -paketiltakin. Eikä Rushin livelevy tietenkään olisi täydellinen ilman uutta Peart-taidonnäytettä. Tällä erää Rush on kunnioittanut isäntiään nimeämällä rumpusoolon portugalin kielellä O Bateristaksi. Ja kuten kunnon Rush-rituaaliin kuuluu, hienosti orkestroitu vyörytys saa lähes yhtä raivokkaan vastaanoton kuin esimerkiksi instrumentaaliklassikko YYZ tai kolmikon ainoa jonkinlainen "hitti" Closer to the Heart. Kun 29-raitaisen paketin bonukseksi heitetään vielä kaksi USA:ssa nauhoitettua, mikseribootlegiksi nimettyä, raitaa (Between Sun & Moon sekä Vital Signs), kukaan tuskin alkaa rutista yhtyeen kusettavan ihailijoiltaan loputkin rahat.