RYAN ADAMS & THE CARDINALS: Cold Roses

Ryan Adamsille laulun tekeminen taitaa olla helppo prosessi. Pätevää materiaalia on puskenut muutaman vuoden sisällä useamman albumin verran ja vieläpä eri tyylilajeissa. Rock'n'roll-vaihteen jälkeen Ryan on pestannut itselleen uuden taustayhtyeen ja palannut countryrockin pariin eli siihen mistä miehen nousu Whiskeytownin solistina alkoi.

Median hellimiin kultapoikiin kuuluvan Adamsin kotiinpaluu on tyypillinen tämän ajan laaturetrolevy. Menneisyydestä lainattu musiikkityyli on muodollisesti hallussa ja esiintyvän ensemblen soitannollis-laulullinen kompetenssi on korkeaa luokkaa. Jotakin Cold Rosesin tupla-albumin mittaisesta kokonaisuudesta kuitenkin uupuu.

Omaperäisyys on liian kova vaatimus näissä ympyröissä, mutta edes lievästi omintakeinen näkökulma tuttuihin kaavoihin olisi virkistävää. On selvää, että Ryan Adams on Neil Youngin tapaisiin idoleihinsa verrattuna täysin nööserö. Olennaisempaa on se, että välimatka americanan pohjalta oman tunnistettavan sointinsa luoneisiin aikalaisiin tai lähimenneisyyden akteihin, kuten Wilco ja Jayhawks, on niin huomattava.

Edes tyylikkäästi soittavan Cardinals-yhtyeen Cindy Cashdollarin jumalainen steel-kitarointi ei kykene peittämään pääosan esittäjän iskun köykäisyyttä. Kansikuvapojalla on raskaaseen sarjaan vielä pitkä matka.