Kun sametinpehmeä Norah Jones kohtaa Pepe Willbergin

Arvio julkaistu Soundissa 9/2016.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Norah Jones
Day Breaks
Blue Note

Norah Jones palaa kuudennella albumillaan huikean läpimurron synnyttäneen Come Away With Me -debyytin (2002) hienovaraisen pianojazzin ja lempeän popmusiikin tunnelmiin. Näiden välissä julkaistut soolotyöt jäivät ensilevyn tasosta. Suurimman pettymyksen aiheutti Danger Mousen tuottama Little Broken Hearts (2012), jota paremmin Jones oli kotonaan sivubändiensä The Little Williesin ja Puss N Bootsin jäsenenä tehdyillä kolmella kantrialbumilla ja Green Dayn Billie Joe Armstrongin kanssa lauletulla Everly Brothers -tribuutilla.

Sametinpehmeä Day Breaks on kuin tehty nautittavaksi auringonnousun seuraksi. Usealla raidalla kuultavan Wayne Shorterin sopraanosaksofoni ja Horace Silveriltä ja Duke Ellingtonilta poimitut coverit korostavat albumin jazzillisuutta. Piano, akustinen basso ja rummut ovat levyn soitannolliset peruselementit ja ne riittävät hyvin Van Morrisonin Moondancen tapaan rytmittyvän It’s A Wonderful Time For Loven säestykseksi.

Hivelevän kauniin Day Breaksin hämmentävimmäksi kappaleeksi erottuu Tragedy. Oikeudenmukaisessa maailmassa biisin tekijätietoihin lisättäisiin Pepe Willbergin nimi, sillä siinä määrin vahvasti laulu muistuttaa tämän omaa day breaksiä eli Aamua.

Lisää luettavaa