Luvattoman kauan siinä meni, että suomalaisen blackmetalin tarina paketoitiin dokumentaarisin keinoin yksiin kansiin. Genren emämaan Norjan skene ja sen 1990-luvun hullut vuodet lieveilmiöineen on puhkikoluttu lukemattomin eri kerroin. Yliopistoissamme tehty akateeminen tutkimuskin on pääosin suunnannut katseensa vuonojen maille, vaikka kotomaassakin on roihahdellut, vierivät hautakivet eivät ole sammaloituneet ja musiikki on kansainvälisesti arvostettua trendeistä piittamatonta itseilmaisua.
Vuonna 2011 Night Visions -festareilla ensi-iltansa saanut Sami Kettusen ohjaama Loputon Gehennan liekki pureutuu suomalaisen blackmetalin olemukseen alan pioneerien haastatteluilla. Elokuvan trailerista poiketen dokumentin haastattelut pysyvät pääosin asiallisina ja yllättävät artistien paikoin hyvinkin paljon toisistaan eroavilla näkemyksillä muun muassa musiikin poliittisuudesta ja kaupallisuudesta.
Koska kyseessä on sisällöllisesti ja tuotannollisesti laadukas paketti, tuntuisi tekopyhältä peräänkuuluttaa ohjaajan vastuuta ja hyviä journalistisia tapoja paikoin päihtyneiden haastateltavien käytöstä. Semminkin, kun blackmetalilla ei ole mitään tekemistä etiikan kanssa. Tietämättömille leffa tarjoaa kasvot blackmetalin undergroundille ja piirtää ääriviivat alakulttuurin kuluneista kahdesta vuosikymmenestä.