Montreal on yksi mielenkiintoisimmista kaupungeista, joissa olen päässyt vierailemaan, mutta samalla se on eittämättä yksi ristiriitaisimmista. Quebecin provinssin pääkaupungissa yhdistyy ranskalainen ja pohjoisamerikkalainen kulttuuri tavalla, joka menee paljon kielikysymystäkin syvemmälle. Montrealissa ranskalaisuus puskee kokonaisvaltaisesti läpi niin arkkitehtuurissa, ruokakulttuurissa kuin musiikissakin. Paras esimerkki tästä musiikillisesta sulatusuunista on viidenteen pitkäsoittoonsa ehtinyt Arcade Fire.
Everything Now -levyllä yhtye on saanut tuottajikseen Daft Punkin Thomas Bangalterin ja Pulpin Steve Mackayn, joista erityisesti ensiksi mainitun kädenjälki kuuluu selkeästi. Elektroniset rytmit, pehmeät bassolinjat ja ylitsevuotava melodisuus luovat helposti pureksittavan viitekehyksen koko pitkäsoitolle. Tunnelman keveys on osaltaan silkkaa harhaa, sillä teksteissä Win Butler ja kumppanit luotaavat viiltävän tarkkanäköisesti hullua aikaamme, jossa sisältö ja todellinen osaaminen on jäänyt keinotekoisen pinnallisuuden jalkoihin. Arcade Firen satiiria tihkuva lähestymistapa markkinatalouden raadollisuuteen on kyllä kieltämättä hieman ontuva, sillä bändi itsessään on soljunut valtavirtaan jo ajat sitten.
Kun Arcade Firen levyjä laitetaan paremmuusjäjestykseen, ei Everything Now nouse aivan kärkisijoille. Neon Bible (2007) ja The Suburbs (2010) asettivat riman niin korkealle, etten usko yhtyeen enää koskaan yltävän samalle tasolle. Toisaalta, Arcade Firen tapauksessa ei ikinä pitäisi vannoa mitään.
