”Are you lost? Do you need a new religion? Then you need the big cheese in your life, to show you the way”, Cheese Finger Brown puhuttelee meitä debyyttialbuminsa The Big Cheese -kappaleessa. Väistän ihan perustellun kysymyksen ja menen itse musiikkiin. Se on outo sekoitus lähinnä Mississippin hill country -bluesia, Captain Beefheartia ja Tom Waitsia. Valkoinen old timekin nostelee ryppyistä päätään.
Ainekset ovat siis kiihottavat ja niin on tekijäkin. Pim Zwijnenburg on nimittäin savolaistunut hollantilainen, joka nykyään asuu Helsingissä ja on aikanaan soitellut Faarao Pirttikankaan bändissä. Tuota vasten musiikin kieroutuneisuuden ymmärtää.
Niin kieroa se on, etten ole ihan varma, onko kyse puoliraa’aksi jääneestä juonesta vai tulevasta klassikosta. Tekijän tapa manipuloida ääntään niin, että se usein kuulostaa 105-vuotiaalta maalaiselta ketjupolttajalta ja ylipäätään harkittu primitiivisyys vähän ärsyttää. Kitaroita on äänitetty päällekkäin ja ne soivat luovasti. Dr. Jesusin riffi on mainio ja Who That todella haamumainen. Päätösbiisi Lullaby Before I Go riisuu naamarit ja onkin ruosteisine slideineen loistava country blues, jossa on myös opetus: ”When your battery is dead, better park on hill.”
Tuli kova halu nähdä Cheese Finger Brown livenä, vaikka hauska kansiteksti vihjailee, ettei mies sitä harrasta.