THE SCRIPT: No Sound Without Silence

Arvio julkaistu Soundissa 9/2014.
Kirjoittanut: Eero Tarmo.

Arvio

THE SCRIPT
No Sound Without Silence
Columbia

Näin irkkubändi The Scriptin keikalla jossain Sedu Koskisen edesmenneistä paikoista debyyttialbumin julkaisun aikaan syksyllä 2008. Yhtye ei tuolloin jättänyt paria sesonkihittiään (We Cry, The Man Who Can’t Be Moved) suurempaa jälkeä. No Sound Without Silence on The Scriptin neljäs albumi ja hiteistä on tullut massiivisia − #3kokonaisuudelta löytyvä Hall Of Fame teki selvää jälkeä radioaalloilla samoin kun No Sound Without Silencea enteillyt Superheroes nyt on tehnyt. Tämä on loogista, sillä paitsi että The Script on selvästi hittiorientoitunut bändi, on se myös äärimmäisen miellyttävä bändi. Debyyttilevyn aikaan miellyttävyys ei vielä ollut pop, nyt se on.

Minkään ei siis pitäisi estää Man On A Wiren ja The Energy Never Diesin kaltaisia, haikean melankolisia mutta pöhö-patetian geneettisen tyylitajun mitalla väistäviä anthemeita elvyttämästä herkästi kosketettavissa olevien oman elämänsä Bonojen edm-muhjulla piestyä aivosolukkoa. The Scriptin kirous on kertakäyttöisyys. Se on kuitenkin koko uransa ajan tarjoillut parasta radioiden juuri sillä hetkellä listoilleen kelpuuttamaa kertakäyttömusiikkia.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa