Sensei puhuu – Asa pysyttelee yhä kaukana kevyträpistä

Arvio julkaistu Soundissa 1/2017.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Arvio

Asa
Avar uus
Roihis Musica

Suomalaisen puhemusiikin kentässä Asa on yksinäinen viisas, joka lätkäkielellä ilmaistuna pelaa omaa peliään. Miehen oma ääni on aina tunnistettava, vaikka soundimaailma ympärillä vaihtuisi. Jätkäjätkien orgaanisesta rönsyilystä Asa Masa -plattojen vanhan koulun rentouden kautta nyt käsillä olevaan hieman synkempään settiin kulkee mutkitteleva mutta varmasti etenevä polku. Onko kyse vastatuuleen kulkemisesta loskasateen läpi – kuten maestro lausuu Avar uus -albumin avausraidalla? Sen tietää taiteilija itse.

Asan reittivalinnoistaan saamat korvaukset löytyvät epäilemättä aineettoman puolelta. Henkinen välimatka rahavirtojen kohinaa synnyttävään keskitien kevyträppiin on huomattava. Uudessa kahdeksan kappaleen ryppäässä on vaikea kuulla osioita, joita tuhansien humalaisten joukko pystyisi kuorossa toistamaan. Asan kielikylvyssä on liikaa ajatuksia, liikaa sanoja. Mistään itsetarkoituksellisen hämärästä tekotaiteen savurenkaiden puhaltelusta ei kuitenkaan ole kysymys. Intensiivinen introspektio etenee kirkkaana synteettisen möyrinnän seasta sielukkaaseen jazzmeditaatioon. Jokainen sana sanotaan ryhdillä ja vakaumuksella. Päätösraita Valkoinen kappale tiivistää koko albumin voiman kolmeen minuuttiin. Alussa on bassorumpu, sormien napsautus ja räppääjä. Pelkistetyn ytimen ympärille kasvaa kokonainen maailma. Kuunnelkaa: sensei puhuu.

Lisää luettavaa