Amerikkalaislaulajattaren uusin albumi noudattelee hyvin tuttuja latuja. Laulujen kirjoittamisen ohella nainen on tehnyt levyjä omalla levymerkillä, ja onpa hän taannoisella albumilla soittanut kaikki soittimetkin itse.
Nyt kuitenkin luotetaan pakottoman luontevasti soittavaan studiobändiin. Laulujen kirjoittamisessa annetaan krediittejä muutamassa biisissä muun muassa Ron Sexsmithille.
Tuottamisen Lynne on sysännyt omalle vastuulleen, ja albumin soundit ovatkin miltei levyn parasta antia. Täydellinen kirkkaus ja selkeys loistavat levyn äänimaailmassa. Raidat eivät ole täyteen tukittuja vaan kokonaisuutta leimaa ilmavuus ja akustisuus. Ilman hienosti soittavia muusikoita se ei tietenkään olisi mahdollista.
Lynnen kappaleet ovat vaihtelevia, mielenkiintoisia ja juurevan melodisia. Kirjo vaihtelee komeista kantriballadeista synkeästi lonksahtelevaan juurirockiin. Hienot popmelodiat leimaavat kokonaisuutta. Love Is Strong -laulussa Lynne seikkailee upealla äänellään vähän gospelin puolelle.
Juuri vaihtelevuus, loistavat tulkinnat ja tasokas kappalemateriaali nostavat levyn selvästi keskitason yläpuolelle.