SISTER FLO: Tragician’s Hat 10th Anniversary Edition

Arvio julkaistu Soundissa 8/2014.
Kirjoittanut: Juho Äijö.

Arvio

SISTER FLO
Tragician's Hat 10th Anniversary Edition
Soliti

Muistan ostaneeni Tragician’s Hatin likimain kymmenen vuotta sitten kuulopuheiden perusteella. Myönnettäköön, etten ole kuunnellut albumia vuosiin, mutta se on pysynyt siitä huolimatta läheisenä. Pienpaikkakuntaan katkeroituneen 15-vuotiaan tajunnan (tai egon) laajenemista edesauttanut albumi oli aikanaan yksi niistä levyistä, jotka saivat allekirjoittaneen tutustumaan syvemmin kotimaan sen hetkiseen pienlevytarjontaan. Jossain määrin olen samalla tiellä edelleen.

Sister Flo erosi jo viime vuosikymmenen alussa aikalaisistaan, ja pesäero lähinnä vain vahvistui ennen yhtyeen hajoamista. Musiikki on ristiriitojen repimää, kuin sisäänpäinkääntynyt julistus maailmalle. Yksinkertaista, mutta monimutkaista. Loppupeleissä Sister Flon haalean vesivärisävyisestä soundista erottaa varjoja ja kontrasteja jokaisella kuuntelukerralla entistä enemmän. Kaikkinensa Tragician’s Hatin alkupuoliskon meditatiivinen tunnelma rikkoutuu psykedeelisempään, mutta hieman ristiriitaisesti mietiskelevämpään suuntaan levyn loppua kohden. Kuunnelkaa vaikka hulvattomasti nimetty, psyykeeseen sukeltava Tina Turner’s Shitting Position tai kitara-arpeggioillaan ympäröivän maailman pysäyttävä White Noise, niin tajuatte jutun juonen.

Juhlakalun kylkeen lätkäisty bonuslevy sisältää hienon Proper Kites -ep:n, epätasaisia jämäbiisejä ja muutaman mukiinmenevän livevedon. Ihan kivaa sälää, mutta eivät ne paljoa lisäarvoa jo ennestään upealle albumille anna, eli vanhoille faneille uutta laitosta voi suositella vain soundiltaan jämäkämmän uudellenmasteroinnin vuoksi.

Kaikessa unenomaisuudessaan Sister Flon kymmenen vuoden takaisesta albumista tulee mielleyhtymä Radioheadiin, mikäli se olisi levyttänyt Love Recordsille 70-luvun alussa. Vähemmästäkin sietäisi olla ylpeä, mutta Tragician’s Hat osoittautui jo alkuperäisen julkaisun aikoihin yhdeksi hienoimmista indielevyistä koko Suomen historiassa. Ei lainkaan hullumpi saavutus entisiltä parikymppisiltä. Tiedänpähän ainakin mitä tulen kuuntelemaan tämän syksyn, jälleen kerran.

Lisää luettavaa