SKINLAB: Disembody: The New Flesh

Arvio julkaistu Soundissa 04/1999.
Kirjoittanut: Volle Pylkkänen.
Pari vuotta sitten Machine Headin Euro-kiertueen lämppärinä tuhtia 90-lukulaista asennus- ja koneistustaitoaan tunnetuksi tehnyt Skinlab on saanut aikaiseksi toisen tasokkaan pitkäsoittonsa. Vaikka jenkkinelikon miehistöstä onkin puolet vaihtunut, ei sen soundi ja tatsi ole olennaisesti muuttunut/kadonnut vuoden 1997 top-kymppiini sijoittamani Bound, Gagged and Blindfoldedin jälkeen.

Arvio

SKINLAB
Disembody: The New Flesh
Century Media

Pari vuotta sitten Machine Headin Euro-kiertueen lämppärinä tuhtia 90-lukulaista asennus- ja koneistustaitoaan tunnetuksi tehnyt Skinlab on saanut aikaiseksi toisen tasokkaan pitkäsoittonsa. Vaikka jenkkinelikon miehistöstä onkin puolet vaihtunut, ei sen soundi ja tatsi ole olennaisesti muuttunut/kadonnut vuoden 1997 top-kymppiini sijoittamani Bound, Gagged and Blindfoldedin jälkeen. Niinpä muhkeasti kumisevien rumpujen, aggressiivisesti rytmittävien kitaroiden ja Steev Esquivelin sonnimaisen karjunnan pieksettävänä olemisesta nauttii entiseen tapaan.

Tämän kertaisen suoraviivaisen kurmuutuksensa instant-hiteiksi nousevat vitosjuntta Breathe sekä sen jälkeisen I Name My Pain -suvantokuiskuttelun rauhan rikkova Excellerate kuten myös raskauden huipentumana toimiva nimibiisinsä. Oikeastaan vain levyn lopettava Looks Can Be Deceiving tuntuu täytebiisiltä Skinlab-asteikolla; muut pitävät kuulijaparan tiukassa otteessaan uusiokuunteluissakin.

Lisää luettavaa