Tällaista tehdään Suomessa harmittavan vähän. Siis suomen kielellä laulettua tasokasta, melodista kitarapoppia.
Sonikin kepeään, lennokkaaseen tyyliin eskapistiset, paikoin sopivan ironiset sanoitukset istuvat kuin voisilmä pohjoispohjalaiseen talkkunapuuroon. Stellassa aikoinaan vaikuttaneen säveltäjän Heikki Marttilan ja sanoittajana toimineen laulaja Ville Härkösen yhteistyö on saumatonta.
Ääriviivat soundaa ilahduttavan luonnollisella otteella. Nykyajan raskas tunkkaisuus on onnistuttu välttämään täydellisesti. Vaikka Ajanhukkaa poikkeaa mahtipontisuuden tavoitteluineen albumin valtavirrasta, siinäkään ei mennä mauttomuuden puolelle.
Myös päätöskappale Mun pitäis nyt lähtee erottuu vähän tummemmilla sävyillään yleismeiningistä. Kappaleet tuovat riittävää vaihtelua kokonaisuuteen, joka muuten olisi saattanut jäädä hieman tasapaksuksi.