Soulfly tulee kaiketi elämään ikuisesti. Max Cavaleran pojista Zyon istuu nykyään täyspäiväisesti bändin rumpujakkaralla ja Igor vierailee laulajana Savages-albumin avausraidalla Bloodshed. Isäpappa jatkanee kuitenkin tuotteliasta tahtiaan (Soulflyn edellisestä studiolevystä Enslaved ei ole kuin puolitoista vuotta) vielä pitkään, ennen kuin jättää yhtyeen perinnöksi jälkeläisilleen.
Soulflyn viisitoistavuotisen julkaisuhistorian yhdeksäs albumi ei suuremmin yllätä. Bändin kyydissä tuskin kellään on ehtinyt olemaan tylsää, mutta samalla Cavaleran porukan kuviot ovat käyneet kaikkine käänteineenkin ilmeisen tutuiksi. Soulfly ei hätkähdytä arvaamattomuudellaan, vaan tarjoaa ilonaiheet vankalla perusosaamisellaan.
Savages-levyn sävyt risteilevät totutusti muun muassa grooven, vanhahtavamman brutaalin mätön, hienoisten etnisten vivahteiden ja sen sellaisten välimaastossa. Musiikillista tutkimusmatkailua tehdessään Soulfly kiertää kehää, mutta pystyy edelleen paneutumaan alkukantaisuuteen ja raivoon kiinnostavalla tavalla. Uudella albumilla etenkin päätösraita Soulfliktion ja Ruggero Deodaton vastenmielisen, joskin aihepiiriltään yksi yhteen käyvän elokuvan mukaan nimetty thrash-biisi Cannibal Holocaust toimivat moitteettomasti.
