Ei ole liioittelua sanoa, että toissavuotisella MC-levyllään parikymppinen Stepa nousi kertaheitolla suomalaisten mc:iden parhaaseen viidennekseen. Hänen epämuodollisessa esityksessään kietoutuvat erottamattomasti yhteen yhteiskunnallinen keskustelu, arkipäiväinen elämänmeno, punchline-tyyli vertauksineen ja kielikuvineen, kerronnallisuudesta täysin irtisanoutunut sekoilu ja maanläheinen itsetutkiskelu.
Näkökulmasta riippuen levyn paras tai huonoin puoli on, ettei se poikkea dramaattisesti edeltäjänsä kaavasta. Tuotanto kertoo Tapani Kansalaisen, Ilari Aution ja 10th Wonderin kaltaisten osaajien linjatusta mausta, ja musiikki onkin läpi levyn laadukasta ja 1990-luvun perinteistä tietoista sortumatta nostalgiaan. Hullut jätkät erottuu joukosta mobilisoimalla suomalaisia biittejä Ice Cuben Jackin’ For Beatsin hengessä.
Toiseksi viimeiset dollarit valottaa mc:n suhdetta äitiinsä, ja levyn sulkeva nimikappale, oodi Stepan muuttotappioista kärsivälle kotikunnalle, paljastuu harvinaisen vilpittömäksi purkaukseksi. Se vetää kaupunkilaisenkin hiljaiseksi, mutta ennen kaikkea kappale osoittaa, että mies, jonka ”ainoo bling bling on heijastin”, ei epäröi laittaa itseään likoon.
