Stephen Malkmusin johtama Pavement koki 2000-luvun lopulla odottamattoman renensanssin, joka osittain johti yhtyeen lyhyeksi jääneeseen paluuseen. Tähän mennessä Malkmus on kuitenkin ehtinyt jo julkaista useamman monipuolisemman, mutta vaihtelevantasoisen albumin The Jicks -taustayhtyeensä kanssa. The Jicksin soundi on himmeine fuzz-sävyineen häpeilemättömän 70-lukulaista, mutta yhdistettynä Malkmusille tyypilliseen äkkivääryyteen on lopputulos yleensä silkkaa vasemman laidan popmusiikkia.
Wig Out At Jagbagsin kappalemateriaali sinkoilee päämärättömästi ja suurin piirtein yhteensoittava yhtye nojaa toistensa virheisiin – Malkmusin kohdalla tämä on hyve.
Rosoisen pinnan alla on hörähdyttäviä ratkaisuja, kuten esimerkiksi juuri oikealla tavalla laahaava Chartjunkin hevisoolo. Rumble At The Rainbon kaltaiset hassuttelut olisi silti voinut karsia pois, sillä ne ovat kuin huonoa blossia muutenkin jumittavan ja tematiikaltaan ikääntymisen ja elämänilon välissä puristuneen albumin sisällä.
Levyn päättävä Surreal Teenagers voisi nimensä puolesta kuvata yhtyeensä tyypillisiä faneja, eikä Malkmus ole tehnyt yhtä lähelle Pavementin repertuaaria liippaavaa kappaletta sitten tunnetuimman yhtyeensä hajoamisen. Kerrankin hyvä albumi keski-iän kriisistä.