STEREOLAB: Margerine Eclipse

Arvio julkaistu Soundissa 02/2004.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
Brittiläisen hienostelupopin klassikkoyhtye Stereolabille on käynyt hassusti. Sen on onnistunut rakentaa omasta tyylitajustaan ja pettämättömästä maustaan itselleen vankila.

Arvio

STEREOLAB
Margerine Eclipse
Elektra

Brittiläisen hienostelupopin klassikkoyhtye Stereolabille on käynyt hassusti. Sen on onnistunut rakentaa omasta tyylitajustaan ja pettämättömästä maustaan itselleen vankila. Viihtyisää elektoniikalla varustetussa ja älykästä ajatusten vaihtoa tulvivassa lounge-kopperossa toki on, mutta ikkunat on kaltereilla suljetut yhtäkaikki.

Vaikka yhtye on käynyt laulaja-kitaristi Mary Hansenin kuoleman myötä läpi syvän tragedian, on Stereolabin musiikillisessa maailmassa kaikki niin kuin viime vuodet on ollut tapana. Krautrockista kevennettyä hypnoosijunnausta siellä, klassisen pehmopopin soljuvia harmonioita täällä ja analogisesti puksuttavaa äänisynteesiä siellä täällä. Kaikki on hyvin nautittavaa ja herkullista kuunnella. Tim Gane on säveltänyt elegantisti, Laetitia laulaa vielä elegantimmin ja High Llamas -yhtyeestä tuttu hengenheimolainen Sean O'Hagan on tuonut tuliaisena vinon pinon makoisia soundeja. Jotakin täydellisestä sisutuksesta puuttuu: design-huonekalujen maksimaalinen määrä ei takaa viihtyisyyttä.

Voisiko korjaus Margerine Eclipse -levyn lievään tylsyyteen löytyä yhtyeen omasta historiasta? Entä jos Need To Be -kappaleen kaltaisen mahtipopin vastapainona vilahtelisi varhaisilta Stereolab-levyillä soiva säröily ja kenkiintuijotteleva juro vimma? Sellainen voisi tehdä terää luksus-vankilan tunnelmalle. 

Lisää luettavaa