Valtavirran ulkopuolelta nousseiden musiikkimullistuksien alkuhetkissä on kaunista toiveikkuutta. Tunne siitä, että ”tämä uusi juttu voi olla mitä tahansa.” Punkin tai ysärivaihtoehtorockin alkuhämäristä löytyy formaattivapaata tohellusta. Kangistavat tyylisäännöt ilmestyvät myöhemmin. Sur-rur on sisäistänyt muun muasa punkin ja ysärialtsun tyylikeinot, mutta tärkeämpää on sen sisäistämä idea. Sur-rur voi olla mitä tahansa.
Käytännössä uudella tupla-albumilla se tarkoittaa surumielisesti melodisia ja tarttuvia kirskukitararokkeja. Mielleyhtymät risteilevät Hüsker Düsta Pixiesiin tai Kollaa Kestäästä Seksihulluihin, mutta Sur-rur on liian omalaatuinen omaksumaan muiden sääntöjä. Sen psykedeelinen punk on selkeistä rakenteista huolimatta kauniisti vapaata.
Laulaja-kitaristi Ville Vuorenmaan ääni ja tekstit eivät kuulosta keltään muulta. Hänen nimensä tulee lisätä 2000-luvun kiinnostavien kotimaisten kappaleentekijöiden listaan, kärkipaikoille. Tällä tuplalla kiinnostavia kappaleita on 26. Helpoiten niitä sulattelee älpeellisen kerrallaan, mutta sopiviin väleihin sijoitetut rauhalliset taideinstrumentaalit, dynaaminen biisijärjestys ja tarkka tuotanto pitävät jännitettä yllä massiivisen kakun alusta loppuun.
