Vaihtoehtoisen kantrirockin valioihin lukeutuneen Uncle Tupelon vuonna 1994 tapahtunut hajoaminen oli varsin tavallinen tarina. Lauluntekijät Jeff Tweedy ja Jay Farrar eivät enää mahtuneet samaan yhtyeeseen, mikä avasi tien Wilcon ja Son Voltin synnyille. Son Voltin Trace-debyytistä (1995) lähtien ja myös omalla nimellään julkaisemillaan levyillä Jay Farrar on pysytellyt Tweedyä uskollisempana Uncle Tupelon americanaisille juurille.
Son Voltin kahdeksannella albumilla Jay Farrar yllättää siirtämällä biisiensä painopistettä vahvasti bluesin suuntaan. Notes Of Blue pitää lupaamansa myös sanomaltaan vakavilla lyriikoilla. Midnightilla valo on erityisen vähissä: ”Darkness might be your only friend / It’s always midnight way down in hell”.
Pedal steeleineen läpeensä kantrirockinen Promise The World ei vielä kerro kaikkea tulevasta. Melodialtaan dylanisen ja Neil Youngille ominaisesti säröisen kitarasoolon tarjoavan Back Against The Wallin jälkeen Static tykittää jo täydeltä laidalta ruhjovan bluesista riffiään. The Stormin kantriblues sitä vastoin hoituu yksin Jay Farrarin akustisen kitaran ja sliden voimin.
Jay Farrarin koruttoman tuotannon ansiosta lähinnä vain äänitetyltä kuulostava Notes Of Blue on Son Voltin yllättävin levy ja upea seuraaja Honky Tonkille (2013).
