TALMUD BEACH: Talmud Beach

Arvio julkaistu Soundissa 9/2012.
Kirjoittanut: Ville Pirinen.

Levyn aloittaa kepeä ja vastustamaton basso- ja rumpusvengi. Noin yhdeksän sekunnin kuluttua mukaan ui mukavasti groovaava kitaranäppäily.

Arvio

TALMUD BEACH
Talmud Beach
Helmi Levyt

Levyn aloittaa kepeä ja vastustamaton basso- ja rumpusvengi. Noin yhdeksän sekunnin kuluttua mukaan ui mukavasti groovaava kitaranäppäily. Kahdenkymmenen sekunnin kohdilla aletaan hokea ylärekisteristä kappaleen nimeä: ”Hobo don’t mind a little rain.” Vähäeleistä slidekitaraa ja vähäeleistä lyriikkaa annostellaan pikkuhiljaa lisää. Ote on hellä mutta päättäväinen ja pienistä asioista kasvaa osiaan määrättömästi isompi boogie. Talmud Beach avaa debyyttilevynsä maailmanluokan biisillä.

Mikä parasta, Talmud Beach jatkaa siitä levyn loppuun samoissa äärimmäisen miellyttävissä merkeissä. Pehmeä mutta vaativa svengi kuljettaa kuulijaa. Kappaleet rakennetaan minimalistisista elementeistä. Mielessä käväisevät ainakin kulta-aikojen Canned Heat ja ZZ Top keveimmillään. Kotimaisia virkaveljiä voisivat olla Plain Ride tai Pistepirkot. Pakoton sähkö-akustinen boogie vie mukanaan. Yhtyeen ei tarvitse pullistella säröllä ja paukkeella rokatakseen kuin kiimainen paviaani.

Talmud Beach pyörittelee lauluissaan tuttua tutumpia kliseitä ja sanoitusrivit kuten ”I sold my hair to the devil” tai ”drinkin’ kilju” viestivät pilkkeestä silmäkulmissa. Silti vain totaalinen puusilmä ja -korva sivuuttaa Talmud Beachin huumori- tai pastissimusiikkina. Se on hauskaa samalla tavalla kuin varsin suuri osa mehevimmin svengaavasta bluesista.

 Kappaleet kuten City Lights, Time On Highway 5 tai Pyramid Boogie ovat kaikki pieniä hermolomia, joilta palatessaan on valmis taas kohtaamaan julman maailman piirun verran onnellisempana.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa