Laadukasta jenkkirockia vuodesta 2004 luoneen The Hold Steadyn nokkamies Craig Finn on julkaissut kolmannen soololevynsä. The Replacementsin Let It Ben suosikkialbumikseen nimeämä Finn tunnustaa Bruce Springsteenin olevan yksi suurimpia sanoituksellisia innoittajiaan. Tätä ei ole tarpeen epäillä myöskään We All Want The Same Thingsiä kuunnellessa.
Craig Finn esittelee laulujensa kirjavia ihmiskohtaloita tavalla, jossa monisanainen kerronta kasvaa visuaalisiksi novelleiksi. Puolipuhuva laulutyyli vain korostaa vaikutelmaa säestetystä tarinoinnista. Sovituksellisesti Finn tekee pesäeroa bändinsä välillä päällekäyväänkin tyyliin. Albumin sointi on toki paikoin iso ja lavea, mutta leimallisinta on sittenkin biisien epäaggressiivisen tasainen, sivuille vilkuilematon eteneminen.
The Hold Steady -kitaristi Tad Kublerin purevan soolon karheuttama Ninety Bucks kulkee varmasti kuin Lou Reedin Sweet Jane. Kevyt syntsakuvio ja etäinen twinpeaksisyys saattelevat Birds Trapped In The Airportia kohti lopun kiihtyvää kasvua. Pianovetoinen ja pääosin puhuttu God In Chicago kiteyttää suurkaupungin koruttomuutta. Albumin ainoa varsinainen rock’n’roll-biisi Tracking Shots on kuin yhdistelmä nuorta Elvis Costelloa ja The E Street Band -henkisesti tuuttaavia brasseja.