TECHNICOLOUR: Only Shadows Dance

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2005.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Technicolour etsi toissasyksyisellä debyytillään ulospääsyä jostakin. Laulusolisti Jimi Pääkallon vanha punk rockarin maine oli jäänyt taakse ja bändin oma tyyli hyvällä oraalla. Ja tyyli on selkeästi hallussa myös Only Shadows Dancella.

Arvio

TECHNICOLOUR
Only Shadows Dance
EMI

Technicolour etsi toissasyksyisellä debyytillään ulospääsyä jostakin. Laulusolisti Jimi Pääkallon vanha punk rockarin maine oli jäänyt taakse ja bändin oma tyyli hyvällä oraalla. Ja tyyli on selkeästi hallussa myös Only Shadows Dancella. Jopa niin hyvin, että Technicolourista alkaa erottua sekä hyvässä että pahassa The Rasmuksen kaltaista jälkiteinistä virtaviivaisuutta. Technicolour on tänään virallisesti kvartetti, vaikka Only Shadows Dancenkin soundissa koskettimilla on keskeinen rooli. Sovituksissa haetaan kultaista keskitietä kunnianhimoisuuden ja pelkistämisen väliltä. Technicolour ei selvästikään uskottele olevansa mikään autotallibändi.

Only Shadows Dance on soinniltaan kauttaaltaan hallittu, mutta materiaaliltaan vahvasti etupainotteinen levy. Vaivattomasti rullaava ja tehokkaine kertosäkeineen kevytHIMinen All My Life ja rehellisen retroisesti diskoileva Teach Me Love (I'm In Denial) ovat heti albumin aluksi sen vahvimmat biisit ja ilmeisimmät hitit. Jatkossa bändin balladinen osaaminen ja tasatahtinen rockaus esittäytyvät tasapuolisesti Jimin liki kuiskaavan ja aggressiovapaan laulutavan antaessa albumille oman epätyypillisen leimansa. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa