Porin undergroundin all stars -kokoonpano Puhuvat Eläimet vertautuu luontevimmin Teemu Elon yhden levyn tehneeseen Alien Heat-yhtyeeseen. Tällä levyllä Elo jatkaa varhaisen folk- ja spacerockin perinteen kartoittamista. Huomio kiinnittyy aluksi kielivalintaan sekä laulujen viitekehykseen, jonka nojalla kappaleita voisi luonnehtia psykedeelisiksi lastenlauluiksi. Vaikka rockin kielellä enimmäkseen pelataan, tulee leikkisistä hetkistä mieleen Edward Vesalan hauska ja hämärä lastenlevy Afrikan tähdet.
Levyn ansiot ovat kerronnan sijaan kuitenkin soivassa äänessä. Elon kireä, miksaukseen upotettu tulkinta jää ”porilaisella asteikolla” mitattuna melko ilmeettömäksi ja vaisuksi. Kitaristina hän sen sijaan on melodiaa, ajoitusta ja sointia painottava tyylikäs minimalisti. Mika Rätön piiskaamat, 70-lukuisen pehmeästi lässähtelevät rummut karkailevat tuon tuostakin hersyvään fillailuun.
Levyn kappaleista Piiriin kiteyttää osuvimmin sen, miten satakuntalainen synergia tällä kertaa kristallisoitui. Taitavan yhtyeen käsissä sinänsä simppelit sointukierrot ja riffit saavat kierojen yhteenliittymien ja taitavan kehittelyn myötä monumentaalisia muotoja, ja jännite säilyy alusta loppuun. Puhuvista Eläimistä on tuskin Porin seuraavaksi ”hitti-yhtyeeksi”, mutta väliäkö sillä. Näiden elukoiden seurassa on hyvä olla.