TEENAGE FANCLUB: Four Thousand Seven Hundred And Sixty-Six Seconds – A Short Cut To Teenage Fanclub

Popmusiikin perimmäinen tarkoitus on tehdä hyvää – ei pahaa. Tämä infantiilin yksinkertainen ajatus kiertää mantrana mielessä, kun kuuntelee Teenage Fanclubin tähänastisen uran kokoon käärivää 4766 Seconds -pakettia.

Glasgow'n kuninkaat ovat kuuluneet kitarapopin kiistattomiin valtiaisiin toistakymmentä vuotta. Fanclubin ote valtikasta on pitänyt yksinkertaisella mutta vaativalla strategialla: bändi on kirjoittanut loistavia lauluja, koonnut niistä peräjälkeen hienoja albumikokonaisuuksia ja pysynyt musiikillisesti sopivasti liikkeessä hukkaamatta todellisia vahvuuksiaan. 21 kappaleen mittainen oikotie Teenage Fanclub -musiikkiin paljastaa vakuuttavasti, mihin sinnikäs ja pitkäjänteinen laatutietoisuus johtaa.

Vuonna 1991 ilmestyneeltä Bandwagonesque-levyltä poimitun The Conceptin ihanista feedback-kirskahduksista lähtee liikkeelle hittiputki, joka hakee vertaistaan melodisen kitarapopin genressä. Kaikki albumit ovat edustettuina ja mukana on kolme uutta hyvää laulua, yksi yhtyeen kultakin biisinikkarilta. Raymond McGinleyn The World Will Be Ok, Gerard Loven Empty Place ja Norman Blaken Did I Say soljuvat helposti vanhojen suosikkien sekaan.

Kokoelman kappalejärjestys on rakennettu musiikillisen dramaturgian ja kuunneltavuuden ehdoilla eli kronologinen kahlaus on viisaasti nakattu syrjään. Varhaisten levyjen meluisampi ilme vuorottelee ketterästi stemmalauluilla ja jingle jangle -kitaroilla herkuttelevan nykysoundin kanssa.

Teenage Fanclubin kalifornialais-skotlantilainen estetiikka on aina perustunut klassisten pop-viisauksien hyödyntämiselle, mutta silti tämä liki viiden tuhannen sekunnin retki jättää päällimmäiseksi mieleen kuvan individualistisesta, omaan visioonsa luottavasta yhtyeestä. Maailmassa on vain yksi bändi, jonka musiikillinen matka kuulostaa juuri tältä. Ottakaa nestuukit esille ja antautukaa täydelliselle pop-nautinnolle.