TEKNIIKAN IHMELAPSET: Syntymäpäivä

Arvio julkaistu Soundissa 02/2004.
Kirjoittanut: Mikko Meriläinen.
Kiusallinen levy. Syntymäpäivä ei nimittäin toimi oikein millään tasolla, mutta ehkä korviinkäyvimmin pielessä ollaan sanoituksissa.

Arvio

TEKNIIKAN IHMELAPSET
Syntymäpäivä
EMI

Kiusallinen levy. Syntymäpäivä ei nimittäin toimi oikein millään tasolla, mutta ehkä korviinkäyvimmin pielessä ollaan sanoituksissa. Vuokko Hovatta on mahdollisimman kaukana Ultra Bran usein tiedostavista teksteistä laulaessaan Pahoja asioita -biisissä: "Niitä tapahtuu/pahoja asioita/ en niille mitään tee". Loppusointujen rima on puolestaan alitettu lopullisesti Jalat alta -kappaleesssa: "se ei uskaltanut koskaan nukkua yksin/se piti aina auki radion/jos sieltä tuli Uukahta/se pystyi nukahtaa." Herrajumala, kuulinko oikein? Muutenkin Hovatan yhdessä Sami Keski-Vähälän kanssa tekemät tekstit ovat sisällöltään tyhjäpäiväisiä ja kieleltään kömpelöitä.

Vaikka asialla onkin yksilöinä taitavia soittajia, kuulostaa Tekniikan Ihmelapset hämmästyttävästi demobändiltä. Vuokko Hovatta, rumpali Marko Timonen, basisti Jukkis Kiviniemi ja kitaristina Marzi Nyman eivät ole löytäneet bändille linjaa, vaan seilaavat vakavan suomipopbändin ja viihdyttävän haalaribilebändin välimaastossa.

Hovatta laulaa ilmeikkästi, muistuttaen kuiskaillessaan Anna Kuoppamäkeä ja voimakkaammin laulaessaan Maija Vilkkumaata. Marzin efektimaalailut eivät sovi Timosen ja Kiviniemen vakuuttavasti jyräävään rytmipohjaan, tai ainakin maltillisempi komppikitaristi olisi ollut hyvä lisä yhtenäistämään bändin soundia.

Singleksikin valittu Pikku-Eero kiteyttää epäonnistumiset parhaiten. Hassuhko boogiesäkeistö ja korni euroviisukertsi yhdistyvät tekstiin, jossa ilmeisesti kannetaan huolta traumaattisesta Eero-lapsesta ja joka kuulostaa pilkkalaululta: "On, on, vaikeaa on/älä silti pelkää Eero/joskus vielä mennään lastenleffaan". Sietämätön biisi.

Hyvääkin löytyy, lähinnä monista sävellyksistä, jotka harkitummin sovitettuina ja paremmin sanoitettuina toimisivat mainiosti. Lähimmäksi onnistumista päästään levyn nimibiisillä, joka ei oikeastaan ole lainkaan hassumpaa voimapoppia. 

Lisää luettavaa