On enemmän kuin pieni voitto Irlannin ärhäkkäälle rytmiblues-partiolle, että bändi kuulostaa toisella albumillaan edelleen ilahduttavan äkkiväärältä ja tuoreelta. Erinomaisen ensilevyn jälkeen The Strypes tuntui saavuttavan äkkisuosion liike-energialla ylittämättömän terävän huippunsa 4 Track Mind -tuplasinglellä. Bändin plakkari ei kuitenkaan tunnu lainkaan tyhjentyneen oivista iskuriffeistä, rynnäköivistä bassokuvioista, hallituista särösoundeista ja maanläheisen ronskeista rave-sävelistä. Erityisesti täytyy kehua stemmalaulun kiivasta ja eksaktia voimaa.
Tyylin painopiste on hivuttautunut Yardbirdsien klubibluesista ja punkajan pub-rytmibluesin ilmiselvistä korostuksista kohti brittiläisen kitarapopin ydinvirtaa. Strypes pitää visusti kiinni biisiensä reuhakkaimmasta potentiaalista ja jopa näteimmin lauleskeltu pop-viisu (I Wanna Be Your) Everyday piiskaa itsensä lähes kakofoniseen sähkökitaramyrskyyn. Lähes jokainen kappale yllättää heti ensitahdeista tuiki erilaisilla, railakkaan koukeroisilla ja vetävillä otteillaan, olipa se ”peltirumpumaisesti” vatkaava I Need To Be Your Only, armottoman hevisti ja sähäkästi sahaava Queen Of The Half Crown tai harpulla terästetty diddley-shuffle Status Update.
