Jos kyseessä ei olisi Thom Yorke, elämääni äärettömän suuresti vaikuttanut artisti, en varmasti olisi suonut Tomorrow’s Modern Boxesille tusinaa kuuntelukertaa. Niin monta kertaa se kuitenkin vaati ennen kuin olin valmis varmuudella toteamaan, että harvassa ovat näin harmaana ja ponnettomana alusta loppuun liplattavat pitkäsoitot.
Asian tola oli vaikea hyväksyä, koska tiedossa on, että Thom Yorke osaa tehdä kiinnostavaa elektronista musiikkia. Sen hän on todistanut erinomaisella soolodebyytillään The Eraser (2006) sekä tietenkin lukuisia kertoja Radioheadin kanssa.
Tomorrow’s Modern Boxes kuulostaa Thom Yorke -preseteillä automaattisesti syntyneeltä äänitapetilta. Kauniita ääniä ja herkkää tunnelmaa muttei mitään inhimillistä. Ei yhtään yllättävää tai koskettavaa hetkeä. Velttoja biittejä, aneemisia melodioita, kuin vahingossa soimaan jääneitä kosketinmattoja.
Paikoin luulen saavani langan päästä kiinni. A Brain In A Bottlen tai Truth Rayn aikana voi kuvitella, että päämääränä on ollut painostava tunnelma, mutta eivät nekään lopulta onnistu painostamaan muuta kuin silmäluomiani.
Albumissa ei ole jännittävintä huterasti klenkkaavat rytmit, vaan sen julkaiseminen BitTorrent-verkossa sekä vinyylipainoksen jättimäinen minigrip-suojamuovi.
