Alabama Shakes -nokkanainen Brittany Howard saa uudella Thunderbitch-sivuprojektillaan aikaan saman ensivaikutelman kuin Howardin pääyhtyeellään muutama vuosi sitten. Onpa baaribändillä todella kova laulaja! Brittanyn terapiaryhmä rokkaa rajusti ja hiki lentää onnistuen osittain peittämään käsillä olevan musiikin perimmäisen tylsyyden. Epäkiinnostavan tästä hankkeesta tekee Alabama Shakesin viimeaikainen kehitys. Yhtyeen tänä vuonna ilmestynyt Sound & Colour -albumi oli sielukkuudessaan ja oivaltavuudessaan merkkipaalu soulin ja rockin saralla. Mestariteoksen jälkeen rempseään perusrokkaukseen on vaikea suhtautua minään muuna kuin hauskana höyryjen päästelynä.
Toki Thunderbitch toimii. Howardin lauluotteella se kuuluisa puhelinluettelokin heräisi henkiin, puhumattakaan napakkaan muotoon kirjoitetusta rokkirypistyksistä, jotka kertovat lähinnä rokin rypistämisestä. Ukkosnarttu torjuu nahkatakkioodeineen ja ”kitara-seksi” vertauksineen kaikki jatkokysymykset musiikkinsa merkityksestä. Brittany on pusannut soittajakavereineen lisävariaation iänikuisesta ”it’s only rock’n’roll”-kehäpäätelmästä. Touhun mielekkyyttä epäileville vastaus on selvä. Mitä siinä ihmettelet: tämä on tätä.