TINDERSTICKS: The Hungry Saw

Arvio julkaistu Soundissa 05/2008.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Pari vuotta sitten puolet Tindersticksin jäsenistä päätti tehdä loppuelämällään jotain muuta. Kun vielä yhtyeen viimeisimmän studioalbumin (Waiting For The Moon, 2003) jälkeen laulaja Stuart Staples muutti perheineen Ranskaan ja julkaisi pari soololevyä, monet luulivat savun laskeutuneen lopullisesti.

Arvio

TINDERSTICKS
The Hungry Saw
Beggars Banquet

Pari vuotta sitten puolet Tindersticksin jäsenistä päätti tehdä loppuelämällään jotain muuta. Kun vielä yhtyeen viimeisimmän studioalbumin (Waiting For The Moon, 2003) jälkeen laulaja Stuart Staples muutti perheineen Ranskaan ja julkaisi pari soololevyä, monet luulivat savun laskeutuneen lopullisesti.

Aika ja miehistönvaihdokset eivät ole suuremmin vaikuttaneet Nottinghamissa 90-luvun alussa perustetun Tindersticksin sointiin. Ehkä The Hungry Saw on hieman kokeellisempi ja riisutumpi kuin yhtyeen julkaisut yleensä, mutta saattaa se olla keskeneräisyyttäkin. Pitkä Intro virittää kuulijan oikeaan tunnelmaan, mutta muut instrumentaalit ovat joko turhia tai sitten kaipaavat kipeästi lauluraitaa.

Savuisella baritonilla yhtä paljon puhuvan kuin laulavan Staplesin teksteissä on yhä vain yksi aihe ja albumin kannen puukaiverruksessakin saha pureutuu sydämeen. Tuttuja romanttisia kujia laahustavan levyn tähtihetki on Yesterdays Tomorrows, joka soi urkuineen ja laiskoine rumpubiitteineen kuin obskuurina 60-luvun soul-raitana ja jonka voisi kuvitella vaikka Duffyn tai Amy Winehousen laulettavaksi.

Lisää luettavaa