Topi Sahan toisen albumin folklaulut ovat vakuuttavan ytimekkäitä, lemmenkipeitä ja traagisia tarinoita, joissa pureudutaan pinnallisempaa suomalaista perinnepuuhastelua syvemmälle kansanlauluihin ja henkilöhistoriaankin. Kappaleet ovat erittäin persoonallisia, tulkkinsa täyteläisen tumman äänenvärin ja selkeän artikulaation kiteyttämiä tuokioita, inhimillinen tapaus ja tarina kerrallaan. Myös trubaduurin perussettiä, laulua ja akustista kitaraa, säestävä yhdestä viiteen ”mainioon soittoveikkoon” vaihteleva taustakaarti on luontevasti juonessa mukana.
Keskeisimpänä säestäjänä toimivan Matias Tynin vahvat piano- ja harmonisoitot valavat selkärankaa, ja hänen palettiinsa kuuluvat myös melodisia kuvioita värittävät kitarat, mandoliini ja kurinalaiset syntikat.
Kolme veljee -albumissa on kiehtovinta sen ajattomuus, jolla menneiden aikojen tapahtumat tai tunnekuohut sekä nuoren miehen ikuiset angstiset aatokset tulevat kerrotuiksi tässä päivässä. Laulut eivät lainkaan leimaudu imelän nostalgiseksi tai tyylitellyksi retrokikkailuksi, vaan niiden aidon voiman vaistoaa taidokkaasti runoilluista teemoista ja täsmäkerronnan painokkuudesta. Vavahduttava kansantaru Velisurmaaja ja upea arkkiveisu Kuru-laivan haaksirikosta vuonna 1929 ovat ainoat lainasanoitukset ja laajimmat teemat. Muissa lauluissa on verrattomilla vanhakantaisilla kielikuvilla tehtyä itsetutkistelua, kuten nimikappaleen kolmijakoisen rujon, ramman ja sokean mielen luotaus.
Rennointa laitaa ovat avoimet rakkaudentunnustukset, kuten lennokas Kaikki mitä tarvitsen ja huonomaineisen Vilhelmiinan viettely-yritykset. Karkuun päässeille neidoille on myös omat vetoavat viisunsa.
