Torture Killerin uutuus pistää pään sekaisin pahemman kerran, eikä pelkästään musiikillisilla ansioillaan. Onhan Torture Killer rinnastettu Six Feet Underiin ja Cannibal Corpseen, eikä vertailukohtia ole tarpeen sivuuttaa nytkään. Toki TK viskoo verta ja suolenpätkiä edelleen taattuun jenkkityyliin, mutta nyt bändillä on jotakin paljon enemmän kuin ennen. Nyt sillä on Chris Barnes. Swarm on TK:lta napakkaa mättöä, jossa ei turhia kursailla. Yhtye piiskaa simppelit riffinsä menemään tarkalla ja vihaisella tyylillään, mutta ei se ole täysin unohtanut melodioitakaan, joita kitara loihtii sinne tänne. On helppo ymmärtää, miksi Barnes ihastui bändin kappaleisiin, mutta kaikesta huolimatta yhtye kuulostaa hieman varovaiselta ja pidättyneeltä.
Tietysti bändi tarttui tilaisuuteen, kun Barnes tarjoutui laulamaan. Tyhmää olisi ollut olla tarttumatta. Jollakin tavalla yhtyeen ja Barnesin yhteistyö ei silti vakuuta, koska kyseessä ei kuitenkaan ole täysverinen bändityöskentely. Tuskinpa Swarm on menettänyt mitään, vaikka Barnes ja TK eivät hengailekaan kimpassa. Silti on hauska leikitellä ajatuksella, että Barnes joskus maleksii pitkin Turun katuja matkalla bänditreeneihin.