Karhulan partasuut ovat jälleen keskuudessamme. Kuusikko kertoo nettisivuillaan hakeneensa ilmaisuunsa Wolverine Bluesin aikaista Entombedia, kehuen tuoreen albuminsa olevan oma Wolverine Bluesinsa ja Master Of Puppetsinsa. Mutta eivätkö miehet tiedä, että Entombedin kitarasoundia halajattaessa suoranainen välttämättömyys on Bossin Heavy Metal HM-2 -kitarapedaali?
Total Devastation nostaa rohkeasti rimansa häkellyttävän korkealle rinnastamalla Wreckin teoksiin, jotka ovat hankkineet klassikkostatuksensa jo vuosikymmenet sitten. Valitettavasti ryhmä kärsii yhä kolmannella albumillaan samasta kasvottomuudesta, minkä rekisteröin jo viime vuonna ilmestyneen Reclusionin kohdalla. Total Devastationilta puuttuvat nimittäin edelleen helmet, joilla yhtye olisi jo heittänyt itsensä genren isojen nimien joukkoon.
Musiikillisesti Entombedia tai Metallicaa on turha etsiä Wreckiltä. Sen sijaan ilmoille loihditaan Fear Factoryn tunnelmallisimpia äänimaisemia sekä blastia että jyrää Morbid Angelin hengessä. Levy toimii pahimmassa puutteessa edellä mainittujen nimien korvikkeena, mutta ilman vertailukohteittensa tappobiisejä. Total Devastation on ammattitaitoinen, mutta kasvoton.