Tulee Norjasta muutakin kuin mustaa ja viikinkiä. Trail Of Tears terästää kitaramelodioita pursuvan synkistelynsä naisellisen oopperaääntelyn ja ruotsalaismallisen death-murinan sekoituksella.
Pahimmat/parhaat kirkumiset säikäyttävät, koska ne eivät ensin meinaa osua musiikin kanssa yksiin. Tilanne paranee levyn edetessä, mutta tavanomaista työnjakoa kahden laulajan välillä ei vielä debyytillä pystytä murtamaan. Sävellykset ovat kuitenkin kohdallaan, vaikka levyn kärkibiisiehin lukeutuva The Daughters Of Innocence on kuin Amorphisin Talesilta. Kitaramelodioiden hitsailu vaihtuvatempoisiin taustoihin on sitä luokkaa, että Trails Of Tearsilla on vielä pari sanaa sanottavana.