Tundramatiksin kahdeksan vuoden takainen debyyttialbumi Kyy pivossa esitteli yhtyeen, jonka musiikki tulvi äkkivääriä sovitusideoita, omaperäisiä sanoituksia ja rempseää pelimannimeininkiä. Kokonaisuutena raakilemaiseksi jäänyt levy sai kokoonpanonvaihdosten jälkeen jatkoa kaksi vuotta sitten, kun bändi julkaisi toisen albuminsa Roinan rodeo. Senkin sulatteluun meni tovi jos toinenkin. Ajo sen sijaan osuu kerrasta, ja lujaa, melkein napakymppiin.
Janne Masalin ja Ilkka Tolonen ovat jalostaneet ilmaisuaan runsaampaan, orkestrallisempaan suuntaan. Melodiat vyöryvät ylitse yhtyeelle ominaiseen tapaan, nyökkäillen slaavilaisiin iskelmiin ja sekasortoisiin kansanmusiikkisävelmiin, sovitusten tempoillessa avauskappaleen Tervetuloa autobaanalle tanssittavasta tikutuksesta ja singlenä julkaistun
Mä lähen himaan soulahtavasta punkista (tai punkahtavasta soulista!) levyn päättävän yli yksitoista minuuttia kestävän Rauhan pian tahtoisin saavuttaa -heimomusiikkimaalailuihin.
Sävellysten puolesta Tundramatiksin kappaleet ovat vahvempia kuin koskaan, ja vaikka Masalin onkin vähentänyt sanoitustensa suoraviivaista poliittisuutta, sanottavaa hänellä yhä on, paljonkin. Myös keikolta tuttu huima soitanta on saatu taltioitua Ajolle mallikkaasti.
