TURBONEGRO: Never is Forever

Arvio julkaistu Soundissa 11/2007.
Kirjoittanut: PEKKA LAINE.

Norjalaisen Turbonegron alkutuotannon niputtavat uudelleenjulkaisut palauttavat mieliin merkittävän tosiseikan: nimeä Nazipenis uransa alkumetreillä harkinnut shokkirokkijoukkio on tehnyt parhaimmillaan erinomaista musiikkia.

Arvio

TURBONEGRO
Never is Forever
Scandinavian Leather

Norjalaisen Turbonegron alkutuotannon niputtavat uudelleenjulkaisut palauttavat mieliin merkittävän tosiseikan: nimeä Nazipenis uransa alkumetreillä harkinnut shokkirokkijoukkio on tehnyt parhaimmillaan erinomaista musiikkia. Viime vuosina on alkanut tuntua siltä, että yhtyeen touhu on hyytynyt pitkitetyn roolileikin pyörittämisen, pervosatiiristen iskulauseiden suoltamisen ja hieman väsyneen hardrock-puuron hämmentämisen tasolle. Aktissa mukana olevat maailman turbojugendit nielaisevat tietenkin kiitollisina viimeisetkin tahmeat tipat, mutta toimiiko yhtyeen musiikki pelisäännöiltään rajatun kulttikehän ulkopuolella?

Turbonegron maineen kivijalan muodostavat 1990-luvun albumit eivät tarkoitushakuisuudessaankaan olleet musiikillisia sisäpiirin vitsejä. Väkeä on turbokaadereissa tullut ja mennyt, mutta kaiken aikaa yhtye on rokannut ja vieläpä kehittynyt muun häiläämisen ohella. Vuonna 1992 ilmestyneellä Hot Cars & Spent Contraceptives -debyytillä Turbonegron keulilla karjuu 1970-luvun punk-sukupolvea edustanut Harald Fossberg alias Harry Neger ja musiikissa soi vahvasti vanhan jenkkihardcoren ja törkymetallin vaikutus. Härskiydessään toimivan mutta turhan geneerisen pelinavauksen jälkeen mukaan hyppäsi se oikea turbotenori Hank von Helvete ja Never is Forever (1994) punkkaa jo mahtipontisemmin ja ajattomammin.

Lopullinen pankin posauttaja ja yhtyeen alulle paneman deathpunk-genren ensimmäinen täydellinen kiteytymä on tietenkin vuonna 1996 ilmestynyt Ass Cobra, jonka kannessa poseeraa jo tutuilla farkkuhomokliseillä leikkivä ja kieroutuneilla seksuaalisloganeilla kukkoileva kypsän kauden Turbonegro. Raaka ja uskomattoman iskevä kokonaisuus teki oslolaisista underground-staroja ja levy on pitänyt kutinsa timantin kovana punkrock-levynä.

Tosiuskovien turboteinien kemuissa käydään varmasti syvällisiä väittelyitä siitä, onko Ass Cobras parempi rockalbumi kuin selvästi sävykkäämpi seuraajansa eli vuonna 1998 ilmestynyt Apocalypse Dudes. Maallikkokatsannossa riittää toteamus, että molemmat levyt ovat joka kodin taidetta. Kitaristi Knut ”Euroboy” Schreiner toi mukanaan soitannollista säihkettä ja 1970-luvun rockin klassista asennetta. The Age Of Pamparius-, Get It On- ja Are You Ready For Some Darkness -opusten kaltaisilla raidoilla denim-demonien kehittämä glam-teatterin, punkin, metallin ja yleisen räävittömyyden sekoitus saavuttaa taiteellisen huippunsa. Näitä pomminvarmoja tunnelman luojia on mahdoton ohittaa 1990-luvun roimemman kitararockin huippuhetkiä listattaessa.

Apocalypse Dudesin hittiputki haukkaa valtaosan vuonna 1998 Turbojugend-kultin syntysijoilla Oslossa ja Hampurissa taltioidusta Darkness Forever! -livestä. Melko pian näiden vetojen jälkeen Turbonegro joutui vetäytymään vuosikausiksi syrjään lähinnä Hank von Helveten huume- ja mielenterveysongelmien vuoksi. Ennen romahdusta, suuren läpimurron kynnyksellä Turbonegro oli loistavimmillaan. Live-taltio ei tarjoa takapuoleen työnnettyjä roomalaisia kynttilöitä, mutta muuten Darkness Forever! niputtaa tehokkaasti Turbonegron keskeisen sanoman.

Lisää luettavaa