Kitaristi-laulaja Mikael Åkerfeldtin itsepäisen laatutietoinen työ on tehnyt Opethista tärkeän yhtyeen, jota syystä seurataan tarkkaan metallin kentässä. Ruotsalaisryhmä ei ole ainoa jyrkästä metallista liikkeelle lähtenyt orkesteri, joka on päätynyt progen syövereihin. Opeth-julkaisut ovat keskimääräisen raskaan rockin seassa vanhemman valtiomiehen jyrähdyksiä, joilta on lupa odottaa enemmän.
Jyrkimmän koukkauksen Opeth teki vuonna 2011 ilmestyneellä Heritage-albumillaan, joka vaikuttavalla tavalla tuuppasi täyslaidallisen bändipomon progressiivisia vaikutteita metallikansan niskaan. Sorceress on tämän uudelleensyntymävaiheen jälkeistä hienosäätöä. Sekoitukseen on lisätty taas raskaampia sävyjä, mutta peruspaketti on sama. Metalliasteikolla mitattuna villaisen lämpimästi soiva albumi on laadukkaasti toteutettu sukellus maestro Åkerfeldtin muhkean levyhyllyn tarjoamaan virikemaailmaan. Folkhenkistä kunnioitusta Jethro Tullille siellä, kimurantimpaa King Crimson -ajoa täällä. Tietysti sekaan pitää saada orientaalisten skaalojen inspiroima ja näennäispuuhastelun asteelle jäävä pakollinen kvasi-itämainen tuokio.
Aggressiivisempi riffilouhinta tuo tuiki tarpeellisen ulottuvuuden Sorceressin tekstuuriin.
Parhaimmillaan Opeth on silloin, kun se muistaa jyrätä myös raskaammalla kädellä. Aggressiivisempi riffilouhinta tuo tuiki tarpeellisen ulottuvuuden Sorceressin tekstuuriin. Cream-yhtyeelle nimensä kautta nyökkäävä Strange Brew niputtaa komeasti nyky-Opethin eri ulottuvuudet. Yhtyeen metallijuuret kuuluvat hieman negatiivisessa mielessä sekä kolkosti jollottavissa laulumelodioissa että kitaroinnissa. Mystisten sävyjen kanssa flirttailevat mutta tasaiseksi lanatulla soundilla soivat soolorypistykset eivät lähde missään vaiheessa vapautuneeseen lentoon. Ne eivät ole seikkailijan vaan kontrollifriikin itseilmaisua. Opethin progressiivisuus on insinöörimäistä. Eläintä ei näy eikä kuulu.
Sorceress ei ole outoihin vesiin kuolemaa halveksuen sukeltava tutkimusmatka. Åkerfeldtin rakentama maailma tuo mieleen monimutkaista pienoismallia kärsivällisesti omassa kammiossaan rakentavan nörtin. Näpertely sujuu kadehdittavalla taidolla, mutta tajunnan totaaliräjähdyksiä on turha odottaa.
